Mikä elämys oikeastaan on? Voiko elämyksen löytää verkosta? Mitä elementtejä elämyksen kokemiseen tarvitaan? Nämä ja monet muut kysymykset risteilivät päässäni lähiopetuspäivien jälkeen.
Ero elämyksen ja kokemuksen välillä oli saanut uuden merkityksen, ja kenties aikaisemmin elämyksinä pitämäni tapahtumat olivatkin vain kokemuksia. Raja näiden kahden välillä on mielestäni kuitenkin häilyvän pieni, ja se mikä toiselle voi olla elämys, voi toiselle jäädä vain kokemukseksi. On siis mielestäni hyvä muistaa, että me voimme rakentaa tarvittavat puitteet elämykselle, mutta emme voi taata elämyksen löytymistä.
Verkko antaa mielestäni meille paljon mahdollisuuksia, mutta aiheuttaa monelle varmasti myös harmaita hiuksia. Miten nyt muka elämyksen voisi löytää verkosta? Niin, hyvä kysymys. Ehkä vielä vuonna 2011 tarvitsemme reaalimaailman avuksemme elämyksen löytämiseen, mutta kenties vuonna 2020 elämykset siirtyvät verkkoon. Käytössämme on päivä päivältä enemmän ja enemmän huimaa tekniikkaa, joka kehittyy silmissä. Osaammeko kuitenkaan hyödyntää esim. ARn ja QR-koodien meille tarjoamia mahdollisuuksia? Ehkä emme vielä, mutta toivottavasti tulevaisuudessa...
Mielestäni hyvänä apuna elämyksen etsimisessä ja sen löytämiseen verkosta toimii mielestäni LEOn elämyskolmio.
 |
| Kuva LEO Finland |
Jos tämä malli otetaan avuksi suunniteltaessa elämystä verkkoon, voi mielestäni yrittäjä olla aika luottavaisin mielin, ei pitäisi mennä kovin pahasti metsään. Kuten Tarssanen (2009) mainitsee, elämystä on mahdotonta luvata, mutta tuotteeseen voidaan sisällyttää elementtejä, joiden avulla elämys todennäköisesti syntyy. Näin varmistetaan myös elämyksen kriteerien täyttyminen ja ja palvelu jalostetaan elämykseksi, jota meistä jokainen kai etsii.
Ei siis muuta kun kaikki vaan elämyksiä etsimään verkosta tai reaalimaailmasta.
Lähteet:
Kirsi Mikkolan opetusmateriaali 31.8-1.9.2011 Haaga-Heliassa
Sanna Tarssanen: Elämystuottajan käsikirja, 2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti